Sana oli piilotettu munkkilatinan keskelle vaivihkaa, niin kuin lääkäreillä on tapana kun he joutuvat kertomaan huonot uutiset…

En väitä eläväni, mutta olen hengissä. Tänään juoksin 12 kilometriä, eilen vähän enemmän ja huomenna saatan käydä hiihtämässä. Viisikymmentäkuusi -vuotiaaksi  äijäksi  juoksen kovaa. Se on minulle tupakkia, perskänniä ja toteutumattomia lemmenöitä – se juoksu. Ruokalautasenikin rakennan juoksemisen ehdoilla. Minulla olisi oikeus olla katkera. Minä olen juuri se mies jonka eturauhasen pitäisi olla teräksestä hitsattu, semmoinen johon eivät syövät ja tuperkkelit pysty. Toisin kävi.

Tuhannet miehet sairastuvat vuosittain eturauhasen syöpään. Tuhannet selviävät. En oikein jaksa uskoa, että omakaan lähtöni on vielä lähellä. Minun sairaskertomukseni tuskin tulee poikkeamaan keskimääräisestä. Toivon, että toipumiskertomukseni poikkeaa. Uskon ja toivon, että siinä on paljon naurua, iloa ja perkeleellistä rutistusta. Uskon, että kaikki kääntyy vielä hyvin. Mutta!

Sitä ennen minun on käytävä pohjalla, ja sinne olen vasta matkalla. Oma pieni imperiumini, jota olen vuosia rakkaudelle rakentanut, murenee parhaillaan käsiin. Pienyrittäjänä olen tehnyt läjän tyhmiä päätöksiä. Lähes kaikki ne liittyvät perheen talouteen. Sairastumisen myötä maksatan perheelläni omia virheitäni. Maksamattomien laskujen nippu kasvaa, omaisuutta myydään ja minä syljeskelen kotona kattoon.  Elämän bussi meni ja jätti pysäkille. Tässä minä istun ja syljeskelen. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä kävelemään, mutta kun en tiedä mihin.

Haluan kertoa tarinan köyhästä miehestä jonka piti sairastua syöpään ymmärtääkseen olevansa miljonääri. Haluaisin kehystää tarinan helmikuusta Tays:in leikkauspöydältä, kohti elokuussa juostavaa Helsinki City Maratonia. Poikani on luvannut juosta omaishoitajana rinnallani. Hän ei vielä tiedä, että aion jättää hänet loppusuoralla.  Juokseva äijäsakki, joka on myös luvannut juosta kanssani, luulee, että koska he eivät jätä minua, en minäkään jätä heitä. Erehtyvät!

Aloitan nyt blogin jossa joudun repimään itseni riekaleiksi. Teen sen täysin itsekkäistä syistä. Haluan sankariksi! Toivon, että yksi syöpätapaus löytyisi ajoissa siksi, että olen pitänyt meteliä.