No nyt ei ole yhtään hauskaa. Otin sauvat terassilta ja ajattelin tempaista tämän viikon dementiahiihtoennätyksen. Se olisi edellyttänyt yli viittä kilometriä. Reilun kilsan kohdalla käänsin kuitenkin rintamasuunnan kohti kotia, jostain syystä. Pari kertaa jouduin venyttelemään vasenta jalkaa. Kun pääsin kotikuistille ja nostin jalkaa rapulle, niin humpsis!

Maailma kääntyi ylösalas! Vasen koipi ei kantanut yhtään. Pelästyin niin paljon, että meinasi mennä jännäkakka housuun. Onneksi on vaipat. Mietin ambulanssin soittamista, mutta kun jalka alkoi hiljalleen ottamaan alle, niin kinkkasin petiin. Täällä ollaan nyt. Tunnen kihelmöintinä jalassa, kun sydän työntää verta reiden sisällä. Laitoin itseni erityistarkkailuun. Lääkkeeksi määräsin yhden oluen.