Otin eilen kaksi olut… okei,  otin eilen kuusi olutta. Yleensä silloin mietin sinisiä ajatuksia. Mielestäni uhkeapoviset naiset ovat sinisiä. Eilinen oli poikkeus.

Sorrun usein miettimään asioita joita elämästäni puuttuu. Patterilla toimiva shampanjavispilä, nenäkarvatrimmeri  ja  tuulivoimalla toimiva sähkötuuletin tulevat ihan päällimmäisinä mieleen. Lisäksi minulta puuttuu suhteellisuudentaju. Välillä unohdan ekaluokkalaisen tyttäreni helisevän naurun, jääkiekkojunnun tuuletuksen ja aikamiespoikani filosofisen huumorintajun.  Kerran vaimo tuli vessan ovella vastaan puuvillainen yöpaita lepattaen ja tukka hapsottaen. Silloin unohdin hetkeksi, että hän on kaunein nainen mitä koskaan olen voinut omakseni kuvitella.

Maailma tulee toimeen ilman shampanjavispilää, mutta ei ilman oikeita ihmisiä. Ihmisiä joilla on kyky ajatella lähimmäisiään, joskus ehkä jopa enemmän kuin itseään. Kahden olu.. okei kuuden oluen jälkeen minäkin usein pelastan maailman. Seuraavana aamuna mietin, että kun olisi shampanjavispilä, niin sitten pelastaisin, mutta kun ei ole niin olkoon minun puolestani.

Kun syöpäsolu hiippaili sisääni, niin se luuli saavansa paljon pahaa aikaiseksi. Ja saihan se, mutta yhtä asiaa se ei oivaltanut. Kun toisesta päästä otetaan, niin toiseen päähän annetaan.  Minulle se antoi ymmärryksen lähelläni olevista ihmisistä. Perkele, ne rakastavat minua ihan oikeasti. Ei sillä tavalla kuin kauppias asiakasta, vaan pyyteettömästi. Ne eivät pyydä mitään, ne vain antavat. Huikea kokemus!